Scan barcode
madeleinehelena's review against another edition
4.0
Jag känner cirka noll förtroende för det svenska rättsväsendet efter att ha läst denna bok. Oerhört välskriven och väl underbyggd story - jag hoppas verkligen att allt stämmer, för det är så trovärdigt. Skrämmande hur psykologer, advokater, poliser och åklagare kan gå samman i något som närmast kan liknas vid en sekt för att sedan dölja bevis och göra sig av med alla de personer som vågar kritisera utredningen. Dels väljer de att lyssna på en mytomans berättelser om mord utifrån detaljer som han antingen läst i tidningar, sett på tv eller som de själva delgett honom (!!). Dels undkommer alla de som faktiskt mördade offren. Det är så hemskt och galet att det är svårt att förstå att det faktiskt har hänt på riktigt.
accioanna's review against another edition
4.0
Väldigt intressant, välskriven och noggrann genomgång av rättsskandalen Quick. Man häpnar ju gång på gång över hur detta kunnat gå till som det gjort. Hur personer har kunnat göra så uppenbara fel i så många olika led.
missamanogawa's review against another edition
3.0
Ich liebe ja Bücher über Serienmörder.
Mich reizen die psychologischen und soziologischen Aspekte der Entwicklung vom Kind zum Killer.
Was ist in der Kindheit passiert? Wie war das soziale Umfeld? Die finanzielle Situation? Gab es traumatische Erlebnisse? Was beeinflusst die Seele eines Menschen, Morde verüben zu wollen?
Thomas Quick, bürgerlicher Name Sture Bergwall, ist einer der bekanntesten Serienmörder Schwedens. Er gestand 33 Morde an Kindern und Männern, während er sich in psychiatrischer Behandlung befand. Er hatte eine traumatische Kindheit, geprägt durch körperlichen Missbrauch seitens des Vaters und mehrere Mordversuche seitens der Mutter.
Armes Schwein. Kein Wunder, dass er ein so kaputter Mensch und drogenabhängig geworden ist.
Doch jetzt kommt der Clue. Nichts von alledem ist wahr. Erfunden. Weil er "ein interessanter Patient" sein wollte.
Anhand dieses Buches des leider verstorbenen Journalisten Hannes Råstam wird Schicht für Schicht aufgedeckt, wie Psychologen und Therapeuten ihre Patienten unfreiwillig ermutigen, zu perfekten Serienmördern zu werden. Und wie Ermittler und Polizei Widersprüche unter den Teppich kehren, um falsches Licht ins Dunkel zu bringen.
Es bedarf nur einer kleinen Lüge, um ein gewaltiges Konstrukt zu errichten.
Hochgradig interessant. Sowohl aus Sicht der Ermittler, der Therapeuten und Ärzte, als auch (besonders) des Journalisten Råstam.
Zu Beginn wirkte die Handlung etwas durcheinander, die Sprünge im Zeitgeschehen plus die vielen schwedischen Namen verwirrten mich. Aber sobald man einmal drin ist, schockieren einen die Details, die übersehen oder ignoriert wurden.
Es war so offensichtlich, dass Bergwall nicht der Täter ist. Das hätte niemals passieren dürfen.
Mich reizen die psychologischen und soziologischen Aspekte der Entwicklung vom Kind zum Killer.
Was ist in der Kindheit passiert? Wie war das soziale Umfeld? Die finanzielle Situation? Gab es traumatische Erlebnisse? Was beeinflusst die Seele eines Menschen, Morde verüben zu wollen?
Thomas Quick, bürgerlicher Name Sture Bergwall, ist einer der bekanntesten Serienmörder Schwedens. Er gestand 33 Morde an Kindern und Männern, während er sich in psychiatrischer Behandlung befand. Er hatte eine traumatische Kindheit, geprägt durch körperlichen Missbrauch seitens des Vaters und mehrere Mordversuche seitens der Mutter.
Armes Schwein. Kein Wunder, dass er ein so kaputter Mensch und drogenabhängig geworden ist.
Doch jetzt kommt der Clue. Nichts von alledem ist wahr. Erfunden. Weil er "ein interessanter Patient" sein wollte.
Anhand dieses Buches des leider verstorbenen Journalisten Hannes Råstam wird Schicht für Schicht aufgedeckt, wie Psychologen und Therapeuten ihre Patienten unfreiwillig ermutigen, zu perfekten Serienmördern zu werden. Und wie Ermittler und Polizei Widersprüche unter den Teppich kehren, um falsches Licht ins Dunkel zu bringen.
Es bedarf nur einer kleinen Lüge, um ein gewaltiges Konstrukt zu errichten.
Hochgradig interessant. Sowohl aus Sicht der Ermittler, der Therapeuten und Ärzte, als auch (besonders) des Journalisten Råstam.
Zu Beginn wirkte die Handlung etwas durcheinander, die Sprünge im Zeitgeschehen plus die vielen schwedischen Namen verwirrten mich. Aber sobald man einmal drin ist, schockieren einen die Details, die übersehen oder ignoriert wurden.
Es war so offensichtlich, dass Bergwall nicht der Täter ist. Das hätte niemals passieren dürfen.
jaclynday's review against another edition
3.0
I read a blurb about this book and knew it might be something I’d be interested in (Swedish crime non-fiction? okay!), but it was disappointing. I’ve actually got about a quarter left to read. I don’t think I’m going to make it. Thomas Quick—imprisoned in a psychiatric hospital—was long considered Sweden’s first and most prolific serial killer after confessing to and being convicted of many heinous, long-unsolved crimes. He was notorious for the brutality of the murders (he claimed to eat his victims) until curious journalists began to uncover faulty confessions and a distinct lack of evidence. This book is about the crimes Quick confessed to and the mistakes law enforcement made in trying to close the unsolved cases. That sounds fascinating, right? It is, in a way. But this book needed extreme editing. It is overlong and bloated with unnecessary information. It seems as though the author was overwhelmed by the amount of information he had accumulated and decided to put it all in—and then add some more. I hate blaming the translator, but maybe that’s what happened here. Anyway, if the book had told the story in a more compelling, concise way, it could have been a fascinating look at the criminal justice system and mental health system colliding.
heini's review against another edition
informative
medium-paced
4.0
"Sen jälkeen Quick, Christianson, Ståhle, Penttinen ja yksi Säterin hoitajista siirtyivät siviiliautoon. Kaikki odottivat jännittyneinä, että epäilty sarjamurhaaja näyttää paikan, jossa tappoi Charles Zelmanovitsin ja piilotti ruumiin.
Automatka taltioitiin ja tallenteista käy ilmi, ettei Quickillä ole tietoakaan siitä, mihin suuntaan pitäisi lähteä. "Niin kuin jo kuulusteluissa kerroin olen hyvin epävarma ilmansuunnista", hän pahoittelee.
Ei hätää, koska Seppo Penttinen tuntee tien."
Tositarina psyykkisten ongelmien edistämisestä, kyseenalaisista hoitomuodoista ja ruotsalaisesta oikeusjärjestelmästä. Piiri pieni pyörii - vastalauseille ei anneta tilaa.
Yllättäen pahis ei olekaan tuomittu murhaaja, joka vedätti lähes koko Ruotsia, vaan ne typerykset jotka eivät tehneet työtään kunnolla ja rikokset jäivät ratkaisematta, omaiset jäivät ilman vastauksia seuraamaan naurettavaa (!! absurdia) sirkusta, joka maksoi satoja miljoonia.
Paksu teos, paljon päivämääriä ja nimiä. Inspiroivaa tutkivaa journalismia.
Tausta-aineiston laajuuden vuoksi kirjan nostamia teemoja joutuu kuitenkin syvemmin (ja ehkä asiallisemmin) käsiteltyinä etsimään muista teoksista. Esim. psyykepotilaiden hoito, lääkeriippuvuudet, sarjamurhaajien "palvonta", syyttömien tunnustukset, kenellä on vastuu oikeudesta ja millaisia tuomioita pitäisi antaa heille, jotka eivät toteuttaneet vastuutaan?
Storygraph kysyy sisältövaroituksia = lähes kaikki vaihtoehdot pätee. Teoksessa ei kuitenkaan kuvailla murhia ja uhreja kovin graafisesti.
Automatka taltioitiin ja tallenteista käy ilmi, ettei Quickillä ole tietoakaan siitä, mihin suuntaan pitäisi lähteä. "Niin kuin jo kuulusteluissa kerroin olen hyvin epävarma ilmansuunnista", hän pahoittelee.
Ei hätää, koska Seppo Penttinen tuntee tien."
Tositarina psyykkisten ongelmien edistämisestä, kyseenalaisista hoitomuodoista ja ruotsalaisesta oikeusjärjestelmästä. Piiri pieni pyörii - vastalauseille ei anneta tilaa.
Yllättäen pahis ei olekaan tuomittu murhaaja, joka vedätti lähes koko Ruotsia, vaan ne typerykset jotka eivät tehneet työtään kunnolla ja rikokset jäivät ratkaisematta, omaiset jäivät ilman vastauksia seuraamaan naurettavaa (!! absurdia) sirkusta, joka maksoi satoja miljoonia.
Paksu teos, paljon päivämääriä ja nimiä. Inspiroivaa tutkivaa journalismia.
Tausta-aineiston laajuuden vuoksi kirjan nostamia teemoja joutuu kuitenkin syvemmin (ja ehkä asiallisemmin) käsiteltyinä etsimään muista teoksista. Esim. psyykepotilaiden hoito, lääkeriippuvuudet, sarjamurhaajien "palvonta", syyttömien tunnustukset, kenellä on vastuu oikeudesta ja millaisia tuomioita pitäisi antaa heille, jotka eivät toteuttaneet vastuutaan?
Storygraph kysyy sisältövaroituksia = lähes kaikki vaihtoehdot pätee. Teoksessa ei kuitenkaan kuvailla murhia ja uhreja kovin graafisesti.